tiistai 5. joulukuuta 2006

Rusettisolmu

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka muodostavat kengännauhoja solmiessaan kaksi lenkkiä ja solmivat ne yhteen, ja niitä joiden rusettisolmuun toinen lenkki muodostuu vasta kiristysvaiheessa.

Päivähoitajani yritti opettaa minua solmimaan rusettia yhdellä lenkillä, mutta en pystynyt hahmottamaan sitä (matemaattinen lahjakkuuteni kun on mitä on). Sitten isäni näytti minulle kahden lenkin metodin ja se oli minulle paljon helpompi käsittää. Siten siis opin solmimaan kengännauhani.

Tästä kuitenkin olen saanut oivan kliimaksikohtauksen novelliin tai romaaniin: Isä katsoo, kuinka hänen lapsensa solmii kengännauhat eri tavalla kuin hän itse, ja oivaltaa, että joku muu on kasvattanut hänen lapsensa. Silloin myös ymmärtää, mikä on elämässä tärkeintä, siirtyy neljän päivän työviikkoihin ja viettää enemmän aikaa lapsikultiensa kanssa. Oikea tear-jerker. (Onko jollain jotain osuvaa suomennosta tear-jerkerille, nyyhkyleffa tai nyyhkytarina ei ole tarpeeksi osuva.)

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Luulen että osaan tuon yhden lenkin jutun... ööö. Älä nyt kaavaile kahden nenäliinapaketin stooreja kun tule katsomaan kuvaasi jonka juuri pistin blogiini :) Parempi nauraa kuin itkeä, don't you think?

Wille kirjoitti...

Oletkos Eskimo miettinyt sitä mitenpäin yhdeksäisen kirjoitat. Kirjoitatko sen alhaalta ylö vai ylhäältä alas. Itse kuulun tähän harvinaisempaan alhaalta ylös -sarjaan. Tiedän lisäkseni vain yhden ihmisen joka tekee samoin. Elämä on ihmeellistä.

Pekka Eskimo kirjoitti...

Ylhäältä tuo tulee kirjoitettua. Sairastahan se on alhaalta vetää.

Wille kirjoitti...

Taidan olla kyllä muutenkin sairas ihminen.