Luin tänään Christer Nuutisen sarjakuva-albumin Luonnonhistoriaa. En juurikaan saanut käsitystä, että mistä oli kyse. Eikä teoksessa ollut mitään mikä olisi saanut perehtymään tarkemmin käsityksen toivossa. Ainoa mikä tuli mieleen oli joskus jossain kulttuuriohjelmassa haastateltu nuori sarjakuvapiirtäjä. Hän piti sitä hyvänä, ettei Suomessa sarjakuvilla ole kaupallisia mahdollisuuksia, ettei niitä tehdä ostajille, kun kukaan ei kuitenkaan osta. Sen sijaan syntyy omanlaatuistaan sarjakuvaa tekijän omilla ehdoilla.
Siitä tässä albumissa juuri tuntuu olevan kyse. Sivu sivulta muka-taiteellisia vaikutelmia ja perustelematonta outoutta. Pieniä nollakuvia keskellä sivua. Samaa kuvaa sivulta toiselle. Kakkaa. Sääliksi käy niitä, jotka ovat tuon albumin ostaneet. Nuutisen kokoelmassa Runopoika numero yksi oli muistaakseni ihan hyviäkin juttuja. Ehkäpä niissä lukuisissa sarjakuvakerrontaa opettavissa opistoissa ja muissa oppilaitoiksissa voisi keskittyä taiteellisen itseisarvon korostamisen sijasta kerronnan opettamiseen. Ja ainakin sen voisi opettaa, että omat teoksensa pitäisi pystyä jotenkin perustelemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti