Punajäkälä

Jyrki Heikkisen sarjakuva-albumissa "Punajäkälä" on kohtaus:

Mies on kertonut naiselle sairastavansa punajäkälää, ja siitä miten se vaikuttaa. Nainen kysyy:
-Entä arki...
-Se voi jatkua hyvässä lykyssä entiseen malliin
-toivotaan ettei

Muuta hyvää Heikkisen albumissa ei sitten juuri olekaan, mutta tuo kohtaus ehkä kuvaa sen, minkä pelkään vakavassa sairaudessa olevan kamalinta. Sen, että jos sillä ei saakaan erityisasemaa ja vapautusta arjesta.

Ylä-asteella ja lukiossa sitä aina koki onnistuneensa kun kuume nousi, eikä tarvinnut mennä kouluun. Nykyään ei saa erityiskohtelua.

Heikkisen albumista vielä: en käsittänyt siitä juuri mitään. Piirrostyyli on sellainen, ettei hahmoja juuri erota toisistaan. Tarinan seuraamisen mahdottomuus johtuu varmaan osittain taiteellisista pyrkimyksistä ja tarkoituksellisesta vaikeaselkoisuudesta, mutta suurelta osin kerrontatekniikoiden kehnoudesta. Heikkinen käyttää aivan liikaa tekstittömiä ruutuja, jotka eivät kuitenkaan kerro yhtään mitään. Kuvista on vaikea poimia olennaista, ne ovat mielestäni kehnosti sommiteltuja, kiireisiä ja monesti perusteettomia. Lisäksi piirrosjälki on rumaa.