Äiti sanoi: "Anoreksia on minäkuvan häiriö, bulimia addiktio."
Minä rakastan minun äitiä.
Olen kuvitellut, että bulimikko on anorektikko, jolla on huono itsekuri. Lihavat ahmijat bulimikkoja, jotka ei osaa oksentaa. Tämä kaikki vain siksi, että oli se tutkimus, että anorektikot on haluttomampia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minusta ero ei ole itsekurissa, jokin muu se on mikä anorektikkoa määrää kuin itsekuri, vaikka se sellaiselta näyttääkin. Ja bulimikon ahmimisen jälkeiset harjoitukset vaativat sitä samaa voimaa, kutsutaan sitä sitten itsekuriksi tai ei.
Kaikki bulimikot eivät myöskään oksenna, jotkut käyttävät vaikkapa laksatiiveja, liikuntaa tai paastoa. Bulimian erottaa muusta ahmimishäiriöstä juuri se, että siinä pyritään pääsemään nopeasti eroon syödystä ruoasta.
näinhän se on. kärjistyksiähän nämä on. Kyse on kai vain siitä, ettei bulimia ja anoreksia ole ehkä niin läheisiä sukulaisia kuin tupataan kuvittelemaan tai minä tuppaan kuvittelemaan.
oksentaminenhan on vain yksi bulimian diagnostisista kriteereistä ja ilmankin sitä on. eihän ne anorektikot tarvitse itsekuria syömättömyyteen, kun niillä on se ruumiinkuva ja suhde syömiseen niin vääristynyt.
mutta bulimia-ahmimisessa on kyse sellaisesta turvattomuuden poistosta ja mielihyvänhakemisesta, että se on sikäli addiktio.
Totta.
Aika usein samoilla henkilöillä on kuitenkin sekä anoreksiaa että bulimiaa, ehkä eri elämänvaiheissa, joten ehkä niillä on jokin yhteinen alkuvoima.
Tai ehkä yhteiseksi piirteeksi riittää pelkästään se, että käsittelee asioita syömisen kautta - mikä ei tietenkään tee niistä vielä kovin läheisiä sukulaisia.
Syömisaddiktioitakin on varmaan muitakin kuin bulimisia.
Lähetä kommentti