Masennuslääkkeet ja itsemurhayritykset

Helsingin Sanomien verkkosivuilla tänään uutisoitu tutkimus "Masennuslääkkeet lisäävät itsemurhayrityksiä" saa minut hämmenyksiin. Helsingin sanomat osaa kertoa: "masennuslääkkeiden käytön aikana tehdään 40 prosenttia enemmän itsemurhayrityksiä kuin aikana, jolloin ihminen ei käytä niitä." Kysymys on siis siitä, että joskus masennuslääkkeitä käyttänyt henkilö yrittää itsemurhaa 39% todennäköisemmin itsemurhaa lääkekuurin (voiko sanoa kuuriksi, kun tarkoitan sitä, että sillä hetkellä käyttävät monesti pitkäaikaisestikin) aikana, kuin ilman lääkkeitä. Hämmentävää on myös se, että vaikka itsemurhayrityksiä tapahtuu enemmän, niin onnistuneita itsemurhia 32% vähemmän.

Tutkimusryhmää johtanut oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen arveli hesarissa, että lisääntyneet itsemurhayritykset voivat osittain selittyä sillä, että heillä on lääkkeitä kotona. Korkeimman itsemurhariskin masennuslääkkeistä aiheutti venlafaksiini hydrokloridi. Kuka muka yrittää itsemurhaa Efexorilla? "Lääkkeen markkinoille tulon jälkeen saaduista kokemuksista yliannostuksesta, vakavimpien yliannostusten on ilmoitettu aiheuttaneen epileptisiä kohtauksia, sinus- ja ventrikulaarista takykardiaa, bradykardiaa, QT-välin pitenemistä sekä haarakatkoksia." Luulisi, että mielummin vaikka hyppäisi sillalta.

En tiedä sortuuko HS ylitulkintaan otsikoidessaan "masennuslääkkeet lisäävät itsemurhayrityksiä", koska tutkimuksen abstraktissa todetaan ainoastaan: "Among suicidal subjects who had ever used antidepressants, the current use of any antidepressant was associated with a markedly increased risk of attempted suicide and, at the same time, with a markedly decreased risk of completed suicide and death." Siis ainoastaan associated, kun HS:n käyttämä "lisää" tuntuu viestivän seuraussuhdetta.

Lööppijulkimusta tutkimus saa, koska masennuslääkkeet herättävät intohimoja. Se saattaa jopa vähentää joidenkin ihmisten hoitomyönteisyyttä ja saattaa haitata lääkkeiden oikeaa käyttöä. Mutta koska tutkimus on saanut myös julkisuutta tiedemaailmassa se on varmaan ansioitunut. Maalaisjärjellä kuvittelisi, että jos masennuslääkettä käytetään silloin kun masentuneen masennus on pahimmillaan niin ei ole kovin yllättävää, että masennuslääkkeen käyttö ja kohonnut itsemurhayritysriski esiintyvät samaan aikaan. Toisaalta en tiedä juurikaan masennuslääkkeiden määräämiskäytännöistä ja olen varma ettei se tapahdu niin yksinkertaisesti kuin edellisessä lauseessa esitin. Eikä sekään selitä sitä, miksi itsemurhayritykset epäonnistuvat masennuslääkkeiden käytön aikana.

Pitäisi ehkä lukea se tutkimus. Tai en kyllä jaksa. Koska on itsestään selvää, että psykiatrinen hoito niin sanotusti lisää itsemurhayrityksiä, en usko, että sellainen tutkimus saisi tällaista julkisuutta. Kyllä tässä täytyy siis olla takana jotain muutakin.