lauantai 9. joulukuuta 2006

M. Night Shyamalamin elokuvista.

Katsoin eilen M. Night Shyamalamin Unbreakblen. Shyamalam on yksi minun lempiohjaajistani. Suurimmaksi osaksi Signsin takia.

Minulle Shyamalamin elokuvien viehätys perustuu siihen, että niissä normaalit ihmiset reagoivat realistisesti fantastisiin ja epärealistisiin ilmiöihin. Päinvastoin kuin elokuvissa yleensä, kun epärealistiset henkilöt suhtautuvat epärealistisesti realistisiin tilanteisiin.

Lisäksi M. Nightin elokuvat ovat kauniita, tarinat on elokuvan mittaisia ja huolellisesti kerrottuja. Jotenkin kerronnassa on jotain niin ammattimaista ja määrätietoista että pystyy luottavaisesti uppoutumaan elokuvan katseluun. Ei tarvitse huolehtia haparoinnista. Ne pakolliset "loppuyllärit" ei ole mitenkään olennaisin osa hänen elokuviaan. Niitä tarvitaan vaan sulkemaan tarina.

Shyamalam ei sorru ärsyttäviin kikkailuihin, kuten kiertävään kameraan, erikoistehoste-show-offiin tai dramaattiseen jousisoitin-monologiin. Hänen elokuvansa ovat kaikki aika samanlaisia, mutta ei se haittaa. Ei sekään, että tarinat on yleensä täyttä kukkua. Luulen, että jos joku toinen tekisi samalla tarinalla elokuvan, se olisi äärimmäisen ärsyttävä.

Kuudes aisti ei minua vielä täystin vakuuttanut. Signs kylläkin ja eilen telkkarista tullut Unbreakable oli ihan kelpo. En jostain syystä muista mitä mieltä olin Villagesta. Lady in the Water tulee katsottua kunhan se saapuu videovuokraamoihin.

P.S. Tämän viestin kirjoittamisessa minua häiritsee se, etten tiedä elokuvista tarpeeksi sanoakseni ohjaamisesta oikein mitään sanomisen arvoista. Huomasin etten osannut kirjoittaa lausetta, joka ei olisi alkanut sanalla Shyamalam tai elokuvat. Pitäisi mennä jollekin kirjoittamiskurssille. Adverbejä tuntuu livahtavan tekstiin huomaamattani ylenmääräisen paljon

7 kommenttia:

Brim kirjoitti...

M. Night Shyamalan on yksi minunkin suosikeistani. Alun perin juuri Signsin takia (sitä odotin kuin kuuta nousevaa, kävin katsomassa sen serkkuni kanssa teatterissa ja valvoin valot päällä seuraavaan aamuun), mutta myös Village kolahti minuun syvälle.

Kun käsikirjoittaja pääsee myös ohjaamaan teoksensa, syntyy tuollaisia helmiä. Ei tarvitse miettiä miten kirjoittaja on tämän halunnut eikä tehdä kompromisseja, visio on päässä kirkkaana eikä ole mitään esteitä sen toteuttamiseen.

Pekka Eskimo kirjoitti...

Parhaat elokuvat on myös yleensä niitä, jotka on tehty elokuviksi alunperin, ettei mistään kirjoista adaptoituja. Silloin yleensä elokuvan kerronnankeinot tulee käytettyä paljon paremmin. elämänkertaan tai romaaniin perustuvat elokuvat ovat yleensä huonoja.

vaikka kubrickin elokuvat kyllä taitavat melkein kaikki olla kirjoihin perustuvia ainakin nämä kuuluisimmat. Niissä se ei haittaa, vaikka Clockwork Orangehan on yllättävän uskollinen kirjalle. (paitsi, että kirjassa on erilainen loppu)

Annikki kirjoitti...

Heh, anna adverbiesi olla, mitäs niistä :)

tristis pendula kirjoitti...

minä en oikein sitä signsia ymmärtänyt.. minusta se oli jopa hiukan hölmö. villagea en uskaltanut katsoa.

Pekka Eskimo kirjoitti...

tristis pendula: myönnetään, että signs oli aika hölmö elokuva, mutta pidin siitä silti.

Brim kirjoitti...

Signs muka hölmö, vielä mitä! Heittäytykää mielikuvituksen mahdollisuuksien loputtomaan atmosfääriin!

Jotkut marisivat siitä, että minkä takia muka vesi syövyttäisi avaruuden öhkömönkiäisten herkkää hipiää. Kun niiden kehossa (ja meidän kehoissamme) kun sitä vettä on. Meillä on kehossamme myös todella vahvoja happoja ynnä muuta tauhkaa, jotka hoitavat mm. ruuansulatuksemme. Ihomme eivät niitä silti kestäisi, jos ne eroteltaisiin elimistöstämme ja kaadettaisiin kämmenelle.

Minusta se oli hyvä idea.

Anne A. kirjoitti...

Puh, hyi, minä INHOSIN Signsiä :D Ei vaan sopinut mulle. En edes osaa osoitella huonoja asioita, koska minusta huonolta tuntui oikeastaan kaikki. Näin erilaisia ovat ihmisten maut :)

Sixth Sense sen sijaan aikanaan todella kolahti. Se tuntui aidosti pelottavalta ja tarina oli kiehtova. Ja loppuyllätys TODELLA yllätti! Myös Villagen tunnelmasta pidän kovasti, vaikka juonessa olisi roimasti parantamisen varaa. Unbreakable oli minusta mitäänsanomaton ja ankea.

En tällä tarkoita kritisoida kenenkään toisen oikeutettuja näkemyksiä tai hakeutua veriseen taisteluun mielipiteistä :)

Siitä olen Brimin kanssa samaa mieltä, että on hienoa, kun teoksen taustalla on kiinteä visio ja kirjoittaja on ohjaaja.