Ketonen ja Myllyrinne

Katsoin tänä iltana vain ohjelman puolikkaan. Tämä on kuitenkin paras suomalainen sketsiohjelma sitten Studio Julmahuvin.

Tämän iltaisessa ohjelmassa oli kaksi pitkää monologia, joissa ensin näyttelijä, sitten sijoitusneuvoja kertoi elämänsä kurjuudesta. Vaikka nämä monologit eivät välttämättä olleet hauskoja, että naurattaisi, oli niissä kuitenkin tarkkanäköisiä havaintoja. Varsinkin sijoitusneuvoja jutussa:
"Minusta syömisessä parasta on sen jälkeinen masennus."
"Poltan tupakkaa vaimolta salaa." (sanat voi olla toisin)
"En kerro vaimolle mitään mitä oikeasti ajattelen, en uskalla. Siksi teeskentelen olevani yksi lapsistani ja kutsun häntä äidiksi." (taas sanat luultavasti päin hevosta, mutta idea oli tämä.
Tämän tarkkanäköisempiä tai runollisempia oivalluksia en kaipaa, kunhan ne laulaisi melodiaan, jossa on sopiva koukku ja rytminmuutos niin niitä sopisi vaikeina hetkinä toistella tosissaankin. Ei loppujen lopuksi rakkauslauluunkaan tarvita kuin tarttuva melodia ja sanoiksi "minä rakastan sinua" niin se on tarkkanäköinen kuvaus, joka sopii juuri minuun. Jos nimittäin olen rakastunut.
Rakastumisen yksi parhaista puolista on se, että rakkauslaulujen sanat alkaa liikuttamaan. Ja rakkauslauluja on niin paljon. Sittenkin kun suhde on ohi niin voi pitkään kuunnella erolauluja kyynel silmässä.
Näin normaalioloissa on vaikeampi löytää lauluja, jotka tuntuu munaskuissa. Vaikka onhan paljon pahanolon lauluja näissä uusissa raskasrokki tai ei niin uusissakaan since nirvana meiningissä jota voi kuunnella. Mutta ei jotenkin jaksa kuunnella pahan tuulista musiikkia. surullista kyllä.