Ylilääkärin odottamaton soitto

En ole kovin pitkäjänteinen. Olen katunut tätä blogin aloittamista jo monta kertaa ja harkinnut kaiken deletoimista. En tiedä mitä tavoittelen ja olen kriittinen sen suhteen mitä olen kirjoittanut.

Viime yönä en saanut unta. Nukahdin vasta ehkä kahdeksalta, joka oli epäreilua, koska edellisenäkin yönä nukuin vain kolme tuntia ja minun olisi pitänyt olla väsynyt. Ja yöllä ja aamulla oli siis aivan kauhea olo. Nukuin aamusta sitten muutaman tunnin.

Jatkotarinan tynkää voin tarjota.
Kuten mainitsin pyysin viimeviikolla kirjallisesti minusta nuorispsykiatrian poliklinikalla tehtyjä lausuntoja. Tänään heräsin puhelimen soittoon. En uskaltanut vastata vaan jatkoin unia. Kun heräsin oli samasta numerosta soitettu vielä kertaalleen. Kysyin 020200:sta numerolla nimitietoa.
Se oli entinen hoitava lääkärini. Keräsin vielä muutaman tunnin rohkeutta ja soitin takaisin. Olin kirjoittanut väärän päivämäärän, eli vuodeksi tottumuksesta 2006 vaikka ajanjakso jolta paperit halusin oli vuodelta 2001. Ei siis mitään vakavampaa. Olin huolissani, koska kirjallinen pyyntöni saattoi vaikuttaa vähän vainoharhaiselta. Minulla ei ole tulostina, joten jouduin kirjoittamaan sen käsin. Koska en kirjoittele kirjeitä niin joutuin käyttämään piirustuspaperia. Minulla ei ollut myöskään kirjekuoria niin askartelin niiteillä ja maalarinteipeillä ja piirustuspaperista kirjoituskuorenkin. Kysyin myös kysymyksiä projektiivisten testien pöytäkirjoista, jotka ovat salaisia. kysyin, että kuka niitä saa katsoa, kun itsekään en saa katsoa niitä ja missä niitä säilytetään. Lisäksi tein kirjoitusvirheitä. Luulin, että entinen lääkärini soitti varmistaakseen, etten ole aivan seonnut. Ehkä se vähän sitä varmistelikin. Kysyi miten asiat oli sen jälkeen mennyt, kun olimme viimeksi tavanneet. Kerroin pintapuolisesti siten, että kuulosti hyvältä: olin saanut lukion suoritettua vaikkakin viivästyneesti ja saanut hyvän opiskelupaikan. Vaikka parhaillaan kyllä tuhoan opiskelupaikkaani.
Hän lupasi ottaa kopiot ja lähettää paperit. Hyvä juttu, ehkä huomenna tulee tai ylihuomenna.

Kävin ostamassa lakuja. (en jaksa paino-ongelmista välittää aamuyöllä kuolemaa pelätessä, silloin täytyy olla lakuja) Piti väistellä olut-hyllyjä. Harkitsin ostamista huolestuttavan vakavasti. "eihän yksi sikspäkki nyt haittaa."

Kun palasin asunnolle, tuli rapun ovella vastaan pieni tyttö. Hän avasi oven. Jäin odottamaan, että hän kulkisi ensin, mutta hän vain odotti. Olikin avannut oven minulle, ettei tarvitse avaimia kaivaa. Sanoin kumeasti kiitos. Tulin hyvälle tuulelle. Ansaitsematon satunnainen kiltteys minua kohtaan. Tunsin itseni hyväksytyksi. Lapset on kyllä mukavia. voi aikuisetkin olla. Mutta vauvat on kivoja, kun opittuaan hymyilevät sitä sosiaalista hymyään ihan vain siksi, että katsoo niitä ja juttelee. Tuntee olevansa hyväksytty. Tarttuvat sormesta rekfleksinä. Mukavaa kun edes joku pitää minua kädestä.