elämänhallintasuunnitelma

Minulla on melko selkeät käsitykset miten voisin parantaa ainakin lyhytkestoisesti elämänhallintaa:
se on kaksikohtainen ohjelma:

kohta yksi:
Tunnin urheilusuoritus ennen virastoaikaa
ja tunnin urheilusuoritus virastoajan jälkeen.

kohta kaksi:
Imovane tai tenox yhdeksältä, jonka jälkeen kuuntelen kasettikirjaa uneen asti.

Kolmas ohjelma olisi sitten keksiä jotain tekemistä virastoajalle, ehkä pitäisi mennä kirjastoon lukemaan kahdeksasta kolmeen.

Ongelmia on se, etten jaksa aloittaa. Itsekuri ei tunnu riittävän urheiluohjelmaan ja sää rajoittaa. Kesällä urheiluohjelma on muutamana kesänä sujunut hyvin tunnin työmatkapyöräilyllä. Pyöräily on helppo ja miellyttävä urheilutapa. sitä ei ole tarvinnut ajatella. Jos vaikka polkisi kuntopyörällä niin koko ajan miettisi, että kauanko on polkenut ja joko voi lopettaa. Työmatkalla on suuri motivaatio jatkaa pyöräilyä kotiin asti.

Ongelmana on myös imovanen ja tenoxin saatavuus, niiden maksarasitus, ja riippuvuuden aiheuttaminen. En pysty hyvällä omalla tunnolla syömään joka ilta nukahtamislääkettä. Ideana lienee että niillä saisi unirytmin kuntoon.

Ohjelman aloittamista ja suorittamista haittaa myös aikaisemmat kokemukset hyväoloisuuden huonosta kestämisestä. että luultavasti jo viikon tai päivän jälkeen mutta korkeintaan kahden kuukauden jälkeen tulee retkahdus joka helposti venyy kahden vuodenkin mittaiseksi.
Toinen on, ettei urheilu ja nukkuminen edes kirjasto-opiskelulla selvittäisi sitä syvintä ongelmaa eli opiskelujen menemistä päin vittua. pakokauhu opinto-oikeuden menetyksestä varmaan lisäisi vaaraa retkahtaa. Eikä se ratkaisisi finanssiongelmaa. ja pakokauhu rahojen loppumisesta myös lisäisi retkahduksen vaaraa.

Olen myös joka retkahduksen jälkeen tullut huonokuntoisemmaksi ja mukavuuden haluisemmaksi, että urheilu on epämiellyttävää kun on niin huonossa kunnossa, ettei jaksa kuin muutaman metrin hölkätä ja pyöräillessä heti loppuu henki. urheiluvaatteita on inhottava pitää kun on vara-ravintoa kertynyt sillä tavalla että tuppaa hyllymään. ja jotenkin se on inhottava kuva itsestä pullukkanan punaisena läähättämässä.

haasteet ja ongelmat ei tarkoita, etteikö kannattaisi yrittää. Kyllä tänään soudin puolisen tuntia soutulaitteellani, joka on yksi käyttämättäjääneistä häpeällisistä impulssiostoksista. Siitä voisi joku kerta enemmän pohtia. Se ei kuitenkaan sillä tavalla piristänyt, etteikö olisi halu antaa periksi ja jäädä koko päiväksi heilumaan tänne nettiin.

Nyt on suunnitelmana, että kunhan pyykit kuivuu niin vien pyörän korjaamoon.

P.S. pyörän vieminen korjaamoon jäi, kun kuivaaminen onkin vienyt paljon pidempään kuin kuvittelin. Kai on nyt vain suurempi määrä tai sitten rumpu on jotenkin rikki. Katsoin vielä varauslistalta päivän väärin. Onneksi olikin vapaata myös tänään.