maanantai 30. huhtikuuta 2007

elämäntaitokurssi

Suorittelen puhelinneuvojan ohjeesta Nyyti ry:n elämäntaitokurssia itseopiskeluna. Piti aloittaa jo ennen, mutta elämänhallinta petti viime päiviksi siten, etten kyennyt.

Tänään aamulla mieliala oli 4, päivällä 6 ja illalla 5: total 15 points.

Nyt illalla kirjaan kolme mukavaa hetkeä, jotka olen päivän aikana huomannut:

-kun kuulin, että kummityttö on ensimmäistä kertaa noussut seisomaan tuettuna.

-kun kuulin, että pikkusisko on saanut kunnian pitää yhdeksäsluokkalaisen puheen ylä-asteen kevätjuhlassa

--kun kuulin realplayeristani Travisin kappaleen mid-life krysis

muita mukavia hetkiä oli kun kuuntelin laulua rakkausplaneetta erotica ja katselin pulujen niskojen nokkelemista. Mukavaa oli myös lukea, että Matti Vanhanen tuomitsi Venäläisen valtuuskunnan vaatimukset Viron hallituksen erosta.

Muuten nyt ei ole ollut erityisen hyvä päivä, mutta parempi ehken kuin eilinen. Vappu on ylisurkea. Joskus oli mukavia, kun oli ystäviä ja yhteisvappu. Ne päivät on menneet.

elämäntaitokurssin kellotaulua en osaa käyttää, koska päivärytmin yleistyksiin minusta ei ole. Tämähän on vain elämäntaitokurssin ensimmäinen viikko, muita en ole vielä edes lukenut, mutta kaikki aikanaan.

Ehkä en oikeastaan usko elämäntaitokurssiin, mutta yritän nyt, kun neuvoja neuvoi ja pidän siitä neuvojasta. Puhelinpsykologi onnistui paljon paremmin heruttamaan minusta itkut ja tunnot, kuin face-to-face psykiatri. perjantaina olin yhteydessä molempiin. Itkin silloin kahdesti, sen jälkeen en ole itkenyt, mutta melkein, kun luin Moskatin sukua, ja Abram sai sydänkohtauksen ja Masha yritti itsemurhaa puoliksi vahingossa. Ja luulen, että Asa Heshel tulee pettämään Hadassahia. Siitä oli viitteitä tänään lukemassani. Niin surkeat on Singerin henkilöiden kohtalot, ja niin yksinäisiä he kaikki ovat, mutta silti elämä aina jatkuu.

2 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Kaiken maailman elämäntaito-oppaat ovat siitä hyviä, että niitä opiskellessa tuntee elämänhallinnan lisääntyvän, kun saa aikaiseksi tehtyä jotain konkreettista. Kunpa vain pitkäaikaisvaikutukset olisivat huomattavampia.

Kuulostaa kornilta, mutta sanon silti ja kerrankin ilman ironiaa: hyviä itkuhetkiä.

Pekka Eskimo kirjoitti...

juu kiitoksia.

itkuhanat kyllä ehtyy helposti. mutta eiköhän tässä ole vielä itkuja itkemättä. tietysti se vaatii harhan, että joku omnipotentti kuuntelee ja on valmis ja halukas lohduttamaan, ja sitten korjaamaan itku-vuodon.