tiistai 9. lokakuuta 2007
Sota ei uhkaa enää koskaan
Ei ole tullut luettua juuri lainkaan, mutta heti kun kirjaan tarttuu niin silmiin osuu jotain jakamisen arvoista niille, jotka, kuten minä vielä tänä aamuna, eivät ole sitä aiemmin huomanneet.
Seuraa ote Max Jakobsonin kirjasta Väkivallan vuodet
"Ryti maksoi velkoja niin fanaattisesti, että Suomi oli vuonna 1939 käytännöllisesti katsoen velaton: nettovelka oli enää yksi prosentti bruttokansantuotteesta. Olisiko ollut viisaampaa ottaa lainaa ja varustautua taloudellisesti ja sotilaallisesti paremmin sodan varalta? Sodanaikainen ulkomainen inflaatio oisi syönyt velat lähes olemattomiin. Tähän Urho Kekkonen on vastannut:
'Meidän päivinämme on ehkä vaikea tajuta, miten syvälle oli juurtunut 20-30-luvulla se käsitys, että maailma ei enää suistuisi uuteen suursotaan. Ajateltiin, että ensimmäisen maailmansodan hirvittävät kokemukset ja seuraamukset pysyisivat muistissa ja että yleinen sotaa vastustava mielipide takaisi rauhan jatkuvuuden.'
"
Nykyään ei taas haluta sen enempää varautua taloudellisiin kuin sotilaallisinkaan uhkiin. Velkoja ei haluta maksaa vaan kerätä lisää jokavuotisia kuluja runsailla palkankorotuksilla kaikille.
30-luku tuntuu olleen ihanaa liberalistista aikaa:
"Vuonna 1931 asetettu valtionmenojen supistamislautakunta, jonka puheenjohtajana toimi Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Paasikivi, korosti mietinnössään, että valtion roolin vahvistuminen taloudessa oli johtanut 'sen käsityksen leviämiseen laajoihin kansallispiireihin, että valtion velvollisuutena on auttaa joka paikassa, suorittaa mitä erilaisimpia edistämistoimenpiteitä ja kantaa niistä johtuvia kustannuksia. Vetoaminen valtioon on tullut niin yleiseksi että vain harvat yrittävät omalla toiminnallaan ilman julkisen yhdyskunnan apua edistää hyödylliseksi katsomaansa asiaa...' Siksi oli lautakunnan mielestä 'lamakaudesta riippumatta käynyt tarpeelliseksi ryhtyä valtiontalouden perusteita tarkastamaan valtion budjettiin joutuneiden epäterveiden kasvannaisten poistamiseksi ja valtion menojen supistamiseksi'."
Voi kunpa vielä nykyään kuulisi tuollaisia sulosointuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti