Paksuna

En mennytkään vielä sairaalaan. Tai kävin, mutta tänään oli vasta arviointikäynti ja varsinainen jakso alkanee huomenna.

Sen sijaan kävin katsomassa "Paksuna" (Knocked Up). Se oli harvoin ääneennaurattavan hauska, mutta jatkuvasti kutkuttavasti havainnoiva. Kyseessähän on romanttinen komedia lapsen saamisesta, mutta miehille. Voi olla, että elokuvan kuvaus ja aihepiiri vetää katsomoihin paljon enemmän naisia kuin miehiä, mutta näkökulma on selkeästi miehinen. Uskon, että monia naisia jopa loukkaa se kuinka se läski kikkarapää saa sen Grayn anatomian Izzien. Minunlaiselleni pyylevälle herrasmiehelle asetelma on kuitenkin toivoa antava.

Myös tilanne on ideaalinen. Miespäähenkilö ensinnäkin pääsee aivan liian hyvännäköisen naisen kanssa sänkyyn ja sen lisäksi onnistuu tekemään tämän raskaaksi. Pääsee siis isäksi ja vakavaan ihmissuhteeseen täydellisen naisen kanssa noin vain. Normaalisti se vie pitkän lämmittelyn, että pääsee ihmissuhteisiin ja useita vuosia ennenkuin voi alkaa puhuakaan lastensaamisesta tuommoisten itsetietoisten urakaunottarien kanssa. Fantasiaahan se on, mutta nannaa se on fantasiakin.

Lopputulemana elokuvasta oli kuitenkin, että tulin hyvälle tuulelle ja sain uskoa siihen, että elämä voi olla hyvää minullekin. En odota, että tekisin lähiaikoina lapsia mallikaunottarien kanssa, mutta antoi uskoa, että hyvät asiat on mahdollisia tällaisille patalaiskoille sohvankuluttajille, joiden ylioppilaspuku ei enää mahdu päälle. Ei ettenkö aikoisi laihduttaa, koska ylimääräisen painon kantaminen on raskasta kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

Sisareni äitiytyneet kaverit, eivät olleet pitäneet elokuvasta. Mutta uskon, että se johtuu siitä, että heidän äitiytensä ja naiseutensa tekee heistä huumorintajuttomia tämän elokuvan suhteen. Tämä oli pehmomiesten elokuva. Tällaisia kaivataan lisää.