Olen elämäni aikana hakenut kolmea henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Uskon, että siihen, etten ole saanut toimeksiantoja, osittain syynä on sukupuoleni. Uskon, että miehet ja naiset yhtälailla haluavat keskimäärin mielummin naisen avustajakseen kuin miehen. Ennakkoluulon mukaan naiset ovat hoivaavampia, empaattisempia ja ymmärtäväisempiä. Uskon, että sillä ennakkoluulolla on myös jonkunlainen ennustearvo.
Oma ennakkoluuloisuuteni saisi minut suosimaan naista, jos etsisin henkilökohtaista avustajaa itselleni. En sano, ettenkö voisi palkata empaattisen oloista miestä, tai että kaikki naiset menisivät kaikkien miesten edelle, mutta naiseus toisi lisäpisteitä.
Elämänmittaisen otokseni perusteella olen käsityksessä, että naiset ovat keskimäärin huomattavasti sosiaalisesti lahjakkaampia. Naiset osaavat tehdä sosiaalisessa tilanteessa oloni hyväksytymmäksi, tai näin kuvittelen. Naisiin liitän seuraavanlaisia ominaisuuksia:
-naiset nauravat auliimmin vitseilleni
-naiset osoittavat rohkaisevaa kiinnostusta kun puhun ja myötäilevät enemmän
-naiset osoittavat herkemmin myötätuntoa kun kerron huonosta asiasta,
-naiset onnittelevat useammin nimipäivän, syntymäpäivän ja uuden kampauksen johdosta. heiltä saa myös useammin kortteja ja lahjoja.
En väitä että naiset keskimäärin pitäisivät minua hauskempana tai olisivat kiinnostuneempia minusta kuin miehet, mutta he osoittavat näitä tunteita helpommin ja ehkä silloinkin kun ne eivät ole aitoja. Ja se on hyvä asia se. Sellaisen henkilökohtaisen avustajan minä haluaisin.
Olen myös valmiimpi hyväksymään sellaista käyttäytymistä naisilta kuin miehiltä. Nimipäivääni onnitteleva nainen saa oloni rennommaksi ja hyväksytymmäksi kuin nimipäivääni onnitteleva mies.
Uskon myös, että olen valmiimpi ottamaan perushoitotoimenpiteitä vastaan naisilta. Naisen antama peräruiske tuntuu jotenkin äidillisemmältä kuin miehen.
Vaikka siis epäilen näitä työnantajia sukupuolisyrjinnästä, en heitä siitä syytä. Se on luonnollista ja tälläisessa tilanteessa sen pitää olla sallittua, koska sukupuoliset stereotyypit vaikuttavat tehtävän hoitoon.
Eikä minulla ole mitään todisteita siitä, että sukupuoli olisi ollut mitenkään merkittävä, mutta uskon että se voisi olla. Olen kyllä saanut töitä sukupuoleni perusteella, koska rekrytoinnissa käytettiin ennustearvoltaan kohtalaisen hyvää sukupuoliprofilointia, joka varmasti tekee yksilöille epäoikeutta. Samoilla ominaisuuksilla ja ulottuvuuksilla en olisi naisena niitä töitä saanut.
Jos minä olisin valitsemassa ihmisiä tehtäviin olisi monenlaisia ennakkoluuloja ja työnkannalta epäolennaisia tekijöitä joita suosisin:
-uskon, että suosisin itämurteita länsimurteita vastaan
-pohjoisia murteita eteläisiä murteita vastaan
-kauniita tai miellyttävän näköisiä ihmisiä
-lyhyitä ja keskimittaisia. itseäni pidempiä ihmisiä pidän hieman uhkaavina ja se saattaisi tehdä tahattomasti minuun kielteisen vaikutuksen
-perstuntumalta pitäisin suomalaisen näköisiä ja kuuloisia ihmisiä luotettavampina ja miellyttävämpinä, mutta koska ulkomaalaisten lisäksi pelkään kovasti omaa rasismiani niin saattaisin tehdä korjausliikettä, mutta en osaa sanoa, että mitenkä lopulta jakauma toteutuisi. Luultavasti ulkomaalaisen näköiset, mutta suomalaisen kuuloiset saisivat pisteitä, kun pitäisin tuttuudesta ja samalla korjailisin pelkäämääni rasismia, kun taas suomalaisen näköiset ulkomaalaisenkuuloiset saisivat kärsiä ennakkoluuloistani.
-Jos tiedän poliittisista mielipiteistä niin niilläkin on suuri vaikutus siihen millaisen vaikutelman saan ihmisestä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Niin, ihmisellehän lie luontaista ennakkoluulojen varassa eläminen, ne helpottavat päätöksentekoa ja nopeuttavat ratkaisuja. Ongelmalliseksi ne käyvät lukkiutuessaan tai tiedostamattomina.
Listasi ja perustelusi laittoivat ajattelemaan omia mieltymyksiäni.
voimakkaimpien ennakkoluulojen taustalla on pelko. Se on inhimillistä.
En jaksa uskoa, että ennakkoluulojen taustalla olisi pelko. Kyllä kyse on enemmänkin länsimaisiin ihmisiin periytyneestä ahneudesta!
Selitätkö miten on kyse ahneudesta? Ja miten erityisesti länsimaisesta ahneudesta, eikö muu maailma ole ennakkoluuloinen?
Väitän että kiinalaiset on ahneempia kuin Suomalaiset. Uskon, että koulutusalaa valitessa palkkataso on kiinalaisille tärkeämpi kuin suomalaisille.
Enkä tosiaan käsitä sitä mekanismia millä ahneus tekisi ennakkoluuloisen.
Ahneutta ei pidetä kovin pahana asiana eikä sitä yleisesti tuomita. Tähän on monta syytä. Ahneus on tavallista, ahneutta on vaikea määritellä ja sen väitetään pyörittävän talouden rattaita. Lisäksi millä hyvänsä keinolla rikastuneet ja menestyneet ovat idoleitamme. Ahneutta ei ole määritelty sairaudeksi vaikka ehkä pitäisi.
Ahneus, kateus, kaikki mikä on itseltä pois. Perustuvat samaan tunnetilaan. Se on psykologinen reaktio.
Toki kyse voi olla jonkun yksilön kohdalla myöskin pelosta vierasta kohtaan. Mutta silloin täytyisi olla jokin konkreettinen uhka olemassa. Muussa tapauksessahan on kysymys ns. vainoharhaisuudesta. Ja se ei ole kovinkaan tavallista, vaan liittyy yleensä muihin psygologisiin ongelmiin.
Toki ennakkoluuloja voidaan myös viljellä. Mutta tällöinkin on pohjimmiltaan kyse omasta ahneudesta.
Kyllä toki muuallakin on anheutta kuin länsinaissa. Ahneus on itse asiassa kuitenkin länsimaisen mittapuun mukaan Suomessakin aika suuri. Ja olet oikeassa; kiinalaiset ovat hyvin ennakkoluuloisia ja myöskin ahneita.
Ahne ottaa mieluummin kuin antaa. Tästä kai on kysymys ennakkoluulosta ulkomaalaista sukulaistasi kohtaan?
Suomalaisen on tätä kovin vaikeaa huomata. Emmehän me kovin helposti huomaa muitakaan kulttuuriimme liittyviä ongelmia. Ulkomaalainen näkee ne helposti.
Meidän tulisi säilyttää itsessämme valmius tarkastella asioita aina uudesta näkökulmasta. Kyetä kritisoimaan omia näkemyksiämme, ja kyetä myös ottamaan vastaan kaikki se kritiikki, mitä meihin kohdistuu. Tämä on yleinen "perisynti" ihmisissä jotka ovat subjektiivisen dogminsa rakentaneet. Ei kyetä asettumaan toisen asemaan, nähdä toisen elämän suunnitelmaa, josta arvostelemisen sijaan ennakkoluulottomalla suhtautumisella voisimme oppia paljon. Vanha itämainen viisaus sanoo: "Pahin vihollisesi on paras opettajasi". Viime kädessä tämä pahin vihollinen tietenkin löytyy meistä itsestämme.
Vielä pelosta:
Pelolle on ominaista se, että vaara ja koettu uhka ovat todellisia ja saavat aikaan joko selvän pakoreaktion tai puolustautumisen. Ahdistuksessa puolestaan pelko on "käsittämätöntä" eikä sille ole selvää tai järkevää kohdetta.
"Ahne ottaa mieluummin kuin antaa. Tästä kai on kysymys ennakkoluulosta ulkomaalaista sukulaistasi kohtaan?"
ulkomaalainen sukulaiseni on lienee siskonmies johon muukalaiskammo-kirjoituksessani viittasin. Siskonmies on kuitenkin supisuomalainen, mutta muukalainen siksi, että kasvanut eri perheessä.
Perheet kun muodostaa yleensä oman arvopohjansa ja käyttäytymiskulttuurinsa. Lapsuusperheessä ainakin minulle on muodostunut sellaisia kiintymyssuhteita, että tuskin sellaisia syntyy aviopuolisoni sisaruksiin. Siksi oletan, ettei siskonmieheni ole yhtä kiintynyt minuun kuin veljeni. Ahneuden roolia en tunnista.
Ja aivan varmasti minun on helpompi asettua toisen ihmisen asemaan mitä samankaltaisempi tämä on.
"Pelolle on ominaista se, että vaara ja koettu uhka ovat todellisia ja saavat aikaan joko selvän pakoreaktion tai puolustautumisen."
ei todellakaan ole. Välillä tuntuu, että olet joku tietoisuudenvapautustyyppi ja vain juksaat, sen verran eksoottisia ovat näkemyksesi ja perustelusi.
"Pahin vihollisesi on paras opettajasi".
lukion fysiikan opettaja? huolestuttavaa.
Nyt alan olla pahoillani kankeasta kielestä. Se näyttää kuin yrittäisin saada sen kuulostamaan joltakin, mutta epäonnistun yläasteenäidinkielenaine-tyyppisesti. Ja Uskon aivan liian monia asioita.
Pelolle on ominaista se, että vaara ja koettu uhka ovat todellisia ja saavat aikaan joko selvän pakoreaktion tai puolustautumisen.
-> "ei todellakaan ole"
Mistä pelko sitten aiheutuu? Ahdistus on eri asia kuin pelko. Pelkoon on aina jokin konkreettinen ja perusteltavissa oleva syy. Muussa tapauksessa se on joko tahtomatta tai tahdottuna aiheutettu ennakkoluulo, ahdistus tilannetta kohtaan.
Tilanteen aiheuttama kemiallinen reaktiokin on erilainen.
"Muussa tapauksessa se on joko tahtomatta tai tahdottuna aiheutettu ennakkoluulo, ahdistus tilannetta kohtaan."
ja ennakkoluulon taustalla on länsimainen ahneus. Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa, koska ahnehdin koko tilaa itselleni ja toivoisin, että muut olisivat siellä missä niiden kuuluu olla, eli muualla.
Pelon voi varmasti määritellä uhkan todellisuuden ja selkeyden perusteella. Tai paon/puolustumisen perusteella.
Minä en vaan koe sitä mielekkääksi, koska kielenkäytössäni ujostelussa ja arkailussa on kyse pelosta.
innostuinpa turhan kärkeväksi. Tarkoitukseni ei ole loukata.
No mieti nyt kuitenkin asiaa. Ehkä asian ydin hahmottuu.
Psygologisia asioita on vaikea kuvailla sanoilla. Ihminen ei ole siihen riittävän viisas.
Niitä kuitenkin käytetään haluttaessa ymmärtää ihmisen käytöstä.
Nykyisin tosin geenitekniikka on kehittynyt jo niin paljon, että aletaan ymmärtää meidän kaukaisten sukulaisten elämänkokemusten siirtyvät meille geeneissä.
Tämän keskustelun käyminen vaikeuttaa suhteiden luomista muihin ihmisiin tulevaisuuden aikana ja huonontaa elämänlaatua. Kaikenkaikkiaan vahingollinen kokemus.
Kaikki uusi, pelottava ja yllättävä muotoutuu ajallaan kehittyvässä tietoisuudessamme itsestään selvyydeksi.
Niin. En tiedä miten suhtautua asiaan.
kaikki vieraus ei ole koreutta.
Ei helkkari:
Minä pelkään mustaa miestä.
Minä ahnehdin mustalta mieheltä.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa minulla on ennakkoluulo. Toisessa selviää siirtomaavallan aikaisen isännän ajatusmaailma, ei minun.
Yksinkertaistinko liikaa?
minä pelkään anonyymejä kommentoijia.
Vaikka kyllä sävyltään kyseenalaiset kommentitkin kelpaa vaikken niitä oivalla kyseenalaistaa.
anonyymi vain jekuttaa, mutta jekuttaa kivasti.
Lähetä kommentti