maanantai 19. maaliskuuta 2007

Ryhdistäytymisajatuksia illalla

Tänä iltana olen alkanut taas uskottelemaan itselleni, että löydän itsestäni ennen puuttunutta itsekuria jos lujasti päätän. Itsekuri tulee voimaan varsinkin huomisin.

Ryhdistäytymisajatukset tuovat toivoa ja levottomuutta. Ei osaa päättää mihin ongelmakohtiin olisi akuutein puuttua ja milloin ja miten on sopiva itseä rentoutumisella palkita. Mihinkään ei tule ryhdyttyä, eikä tekemättömyys tuo rentoutumisen rauhaa. Tässä reipastumisen haasteet.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

no juu, onhan noita ryhtymisongelmia.. Minä kuvittelin olevani pelkästään ryhtymisongelmainen, kunnes kävi ilmi, että olenkin vakavasti masentunut. Hör hör. Heitä sinäkin vastuu narikkaan, anna ku yhteiskunta huoltaa!

Varapygmi kirjoitti...

Olen sitä mieltä, että onnistunut tekeminen tuottaa halua tehdä lisää. Eikä sen tarvitse olla suurimittaista tai erityisen tähdellistä. Jos se itseä ilahduttaa, huvittaa tehdä seuraavakin asia. Tämä taitaa olla yhtä väsynyttä jupinaa kuin sananparsi "Työ tekijäänsä kiittää", mutta omakohtaisesti koettua silti.

Pekka Eskimo kirjoitti...

Annikki: olen minä yhteiskunnan huostaankin yritellyt, mutta lopulta on siihenkin yritys lopahtanut liian nopeasti. Pitää olla tietty virkeys että löytää oikeat tahot auttamaan. Eikä psykoterapiat tai lääkitys ole olleet menneisyydessä se juttu. mutta kukapa sitä tietää enhän ole kaikkea kokeillut ja ennen olin eri tilanteessa kaikki meni nuoruuden piikkiiin. Ei tässä silti varmaan mistään ole kyse. Tulee elettyä kurjasti kun siihen on mahdollisuus. Harmittaa vain kun olen tuhlannut niin paljon aikaa huonosti voimiseen eikä takuita eikö loppukin aika menisi niin.

varapygmi: yksinkertaiset perusneuvot ovat valideja. Tekemällä niin kuin äiti neuvoo ei voi mennä vikaan. mutta perusneuvoja on vaikea ottaa vastaan. ne pitää itse oivaltaa. Ryhtyminen on palkitsevaa kun siihen kykenee, mutta sitten se aina johonkin tyssää. pitää pysyä aktiivisena, virastoaika istuma-asennossa tarpeeksi ulkona.

kirjoittaminen on jo hyvä teko ja kommentit on palkitsevia

sdasfafasd kirjoitti...

Itselleni toimii sellainen asia että kirjaan johonkin vihkoon mitä pitää saada tehtyä huomenna, tämä oli silloin kun oli turhautunut ja epätoivoinen olo. Alan rustaamaan listaa asioista jotka pitää saada tehtyä esim. ennen viikonloppua. Se toimi ainakin minulle ja sain siitä tyydytystä että kaikki kohdat tuli tehtyä, tein tätä parin kuukauden ajan.

Olen vasta alkanut käymään blogiasi huolella läpi joten en ihan tarkalleen ole perillä missä mennään, mutta itselläni oli sellainen pitkä episodi elämässä että kaikki oli yhdentekevää ja teki mieli vain nukkua päivät ohi.

Pekka Eskimo kirjoitti...

russ: kaikki arkea rytmittävät ja koossa pitävät keinot on toki hyväksi. Ja onhan tuota kirjoittamista tullut kokeiltua, tulee vaan suunniteltua armoton pakkotahti, josta jää aina jälkeen.

Ei ole kärsivällisyyttä tehdä elämänmuutosta kestävän pienin askelin. Tuntuisi paljon komeammalta tehdä täyskäännös yhdessä yössä. muuttua saamattomasta superahkeraksi kirjallisella päätöksellä.

mutta pitäisi nyt todella ottaa vakavasti tällaiset hyvät viisaudet. pitääpä päivän mittaan lueskella joku elämänhallintaopas-materiaali...