Olen muukalaiskammoinen, jopa siinä määrin, että arastelen siskonmiestä, joka on ollut jossain määrin perheenjäsen jo kuutisen vuotta. Hän on silti muukalainen, koska on kasvatettu muualla ja perustavanlaatuiset arvot ovat hieman erilaisia. En voi olla samalla tavalla vakuuttunut hänen hyväntahtoisuudestaan ja hienotunteisuudestaan kuin estyneisyyttä korostaneen perheeni kasvattien. Pienetkin käyttäytymis- ja kulttuurierot lisäävät varautuneisuuttani ja vaikeuttavat kanssakäymistä. Tunnustan myös, että perheenjäsenteni hyvinvointi on tosipaikan tullen aina tärkeämpi kuin tämän rakkaan muukalaisen.
Tämä sama muukalaiskammoisuus leimaa käyttäytymistäni joka tilanteessa: mitä erilaisemmasta ympäristöstä ihminen on sitä vaikeampaa on kanssakäyminen. Eleitä ei osaa tulkita, eikä vaikuttimia arvioida. Muukalaiset ovat aina arvaamattomia, muukalaiset voivat sanoa sopimattomia, ymmärtämättä edes niiden sopimattomuutta.
Vierastan vieraskielisiä, koska heihin ei järkipuhe tepsi. Ulkomaalaisista natiivit englannin puhujat ovat mielestäni älykkäimpiä, koska puhuvat sujuvasti. Englanniksi olen tyhmä, muilla kielillä imbesilli. Kovin vieraasta kulttuurista tai erilaisesta sosiaalisesta luokasta tulevan kanssa vitsailu on vaikeaa. Yleistäen köyhistä oloista tulevat ovat liian vilpittömiä ja heidän hemmottelumattomuutensa vaivaannuttaa minua. Amerikkalaisten TV-sarjojen tunteminen tekee minuun vaikutuksen ja rentoudun. Rikkaiden seurassa tunnen alemmuutta.
Erityisesti minua vieroksuttaa koirat. Koirat ovat monesti avoimen aggressiivisia ja hellyyttä osoittaessakaan eivät kunnioita henkilökohtaista tilaani vaan häpeilemättä koskettelevat minua jopa kielletylle uimahousualueelle. Koirat eivät myöskään ymmärrä järkipuhetta ja pakottavat minut alentumaan kommunikaatiossani eläimellisille tasolle rapsutuksen ja huutokäskemisen kautta. Koirien hyvä puoli on, että niiden aiheuttama uhka on kuitenkin rajoitettu, ja siksi niitä on helpompi suvaita kuin jotain älykkäämpää ja potentiaalisesti siis vaarallisempaa otusta, kuten esimerkiksi muukalaisihmistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minäkään en tykkää koirista, kun ne tunkeilee. Onneksi selviän nykyään sillä, että osoitan niille selkeästi ylempiarvoisen merkkejä, enkä ota niitä huomioon juuri ollenkaan.
Ota kissa, niiden kanssa voi keskustella rauhallisesti.
ei minusta eläimen pitäjäksi ole. kissoja on kyllä helpompi suvaita, kun ne ei tule tunkeilemaan. huomaavaisuus on kissan viehättävyyden salaisuus.
hui. luovuin dvorakista ja yhä muutaman kuukauden jälkeen vanha kymmensormiqwerty löytyy ihan näppituntumalta. dvorak oli minulle tyypillinen pätemisvirhe. aina on yritettävä, vaikka tietää menevänsä metsään ja pahasti.
nyt tuntuu niin kivalta kun vuosien kokemuksella näppäimet löytyy kuin itsestään. ei tarvitse yhtään miettiä eikä yrittää. vaikka oikeaoppinenkymmensormijärjestelmä ei ehkä onnistukaan, kun vahvat sormet valtaa nimettöminen ja pikkurillien aluetta häpeilemättä.
Onneksi sisko sai vauvan, ennekuin kuin sen mies hankki koiran. kyllähän minä koiraankin opin jos on pakko. sydämeni valitulla oli kauhea petokoira, joka murisi ja irvisti minulle, mutta oppi minut lopulta ja sain tyydytystä, kun ei enää kuulunut portilta murhanhimoista murinaa. tietysti se tuttuus koiralta unohtui joka loman aikana. saaterin koirat. kissat sentään ymmärtää mikä on sopivaa.
marsu olisi sopivin, kun se on häkissä ja nukkuu päivät. ei kun hamsteri nukkuu päivät. marsu on lihava ja möllöttää aina.
kanit kuolee aivokasvaimiin ja heittää viimeiset viikot kuperkeikkaa sivusuuntaan. tai ainakin tämä on minun kokemukseni yhden kanin otoksella.
hamsterit syö omat lapset. ei kaunista.
On kiinalaisetkin syöneet omia lapsiaan kulttuurivallankumouksen jälkeen. Tosin jotkut vaihtoivat lapsia syötäväksi perheiden kesken... niin ei tarvinnut omaa lastaan syödä.
no omien lasten syöminen ei ole kaunista. Lasten vaihtaminen sen välttämiseksi on kaunis ele, mutta mielestäni ei vielä riitä.
En tunne antropologiaa, mutta luulisi, että joku proteiiniköyhällä alueella elänyt ihmisheimo olisi syönyt ei-toivotut lapset rutiinilla. jälkiehkäisyä.
ja tom cruise söi vaimonsa istukan. onneksi vasta synnytyksen jälkeen.
Lähetä kommentti