Toiveikkuus katoaa auringon myötä.
Olisi syytä ostaa enemmän ja kirkkaampia valaisimia. Ja jatkojohto, että niihin saa virtaa. Tai ei se jatko-ominaisuus ole tärkeä vaan se, että lisää pistokkeita, en tiedä onko niille omakin yleisnimi.
Pieni piristys on myös vierailla jossain hyvin valaistussa paikassa jossa on ihmisiä. Baarit ja ravintolat on liian hämäriä, mutta kaupat ja hampurilaisravintolat piristävät. Sen piristävän vaikutuksen vie kuitenkin paluu katulamppujen hämärässä, jota kylmyys ja autious alleviivaa.
Asunnosta olisi siis hyvä tehdä pimeänsuoja. Lamppujen lisäksi voisi panostaa sisustukseen, kirkkaisiin väreihin ja iloisiin kuviin. Uskoisin, että sisustukseen toisi myös uutta potkua sohvan nurkalla notkuva kaveri tai kaksi. Olen vain unohtanut miten olla ihmisten kanssa, enkä enää muista, että minkälaiseen minään entiset kaverini ovat tutustuneet. Pitäisi muistella, ettei outous toisi ahdistavaa vaivaantuneisuutta, jonka jälkeen yksinäisessä kämpässä kellertävän hämärässä hehkulampunvalossa olisi vielä ikävämpi kestää ikkunoista tunkevaa pimeyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tjaa, mikset menisi mukaan blogimiitteihin? Minä olen aikonut mennä, kun siellä on kuitenkin mukavia ihmisiä, jotka ovat vähintäänkin yhtä outoja kuin itse, joten ei tarvitse yrittää olla normaali.
Eristäytyneisyys tekee hulluksi, tuli tuossa todettua Japanissa, kun käytännössä en poistunut huoneestani muuten kuin kouluun ja kauppaan.
eipä siinä. miksen menisi. kyllähän täälläkin niitä on. ehkäpä menen. ainakin uhkaan, mutta jätän ne yleensä toteuttamatta.
No mene nyt ihmeessä, jos asut oulussa, niin siellä kai käy lord boredom ja näkymätön tyttö. Eivät vaikuta kovinkaan pelottavilta. Jos ei satu olemaan tavis, niin parasta on etsiytyä muiden friikkien seuraan.
tämän tiedän fysiikanopiskelijana ja aikidoharrastajana :D
Lähetä kommentti