tiistai 16. tammikuuta 2007

Abortti ja hurskastelulait

Nyt muutama lukijoita ( tekisi mieli kirjoittaa ”lukioita”) vieraannuttava sananen:

Kannatan Päivi Räsäsen ehdottamaa aborttilainsäädännön yhtenäistämistä siten, että vain alle 12-viikkoisia sikiöitä saisi lähdettää. Nykyisinkin toki tarvitaan TEO:n lupa 12-24 viikkoisiin, mutta pelkäänpä, että lupa myönnetään turhan helpolla. 24-viikkoisissa kun on elinkelpoja keskosia. Vai
onko myös itsestään syntyneen 24-viikkoisen surmaamista pidettävä oikeutettuna, jos ehdot täyttyvät :
” * lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hakijalle huomattava rasitus
* raskaus on alkanut väkisinmakaamisesta,
* äidin tai isän sairaus tms. rajoittaa vakavasti heidän kykyään hoitaa lasta.”

Jos aikoo abortin tehdä, niin olisi kohtuullista selvittää mitä se oikeastaan tarkoittaa. Se ei ole eettisesti niin yksioikoinen juttu kuin moni kuvittelee. Ei 12-viikkoinenkaan ole mikään muodoton solurypäs vaan semmosella on elimet ja vehkeet, vaikkei niillä vielä ulkomaailmassa selviäkään. 12 viikkoa ja alle ikäiselle en aborttia pahana pidä ( siis kovin).

Eikö raskautta voisi nähdä vakavana sukupuolitautina, joka paranee yhdeksässä kuukaudessa. Jälkitautia ei ole pakko vaivoinaan pitää. Kyllä sille itseäsi paremmat vanhemmat adoptoijaksi löytyy.

Ymmärrän myös etten miehenä saisi sanoa aiheesta mitään. Tällä kaikella en pyri suinkaan A:n yli 12-viikkoiselle tehneitä tuomitsemaan. kunhan vaan.


Tämän vuodatuksen kirvoitti Panu Höglundin merkintä, jossa hän rinnasti abortin vastustamisen seksinostokiellon ajamiseen. Että molempien pyrkimyksenä olisi lähettää moraalisignaaleja lainsäädännöllä. Aborttilainsäädännöllä kun on mielestäni tärkeä tehtävä syntymättömän elämän suojelussa.

Seksinoston täyskielto sellaisena kuin sitä esitettiin oli ihan höpö-laki. Ihmiskauppaan tai paritukseen sillä ei pysty puuttumaan aikaisempaa paremmin ja siinä, että joku pyytää seksistä taloudellista vastiketta ja joku sitä tahtoo antaa, ei ole mitään kiellettävää. Hurskastelua on muuta väittää.

En kritisoi kaikkia moraalisignaalihurskastelu-lakeja. Esimerkiksi
Alle 3-kk vauva ei siitä varmaankaan kärsi vaikka isukki otattaisi sen imurefleksillä itseltään suihin. Silti on hyvä, että tämä uhriton rikos yleisen siveellisyyskäsityksen mukaisesti on kielletty.

Anteeksi.

12 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Ymmärsinkö tämän logiikan nyt oikein? Abortoitava sikiö on uhri, pienet kädet ja varpaat ynnä muuta, mutta synnyttyään vauva ei enää uhri olisikaan, kun isä käyttää sitä seksuaalisesti hyväkseen?

Annikki kirjoitti...

tauon jälkeen pekka pistää viitosvaihteen päälle...

Hoh, samalla logiikalla abortista ei ole mitään haittaa sikiölle, koska se ei koskaan tiedä edes eläneensä. Mutta sitten törmätäänkin ehkä sellaiseen arvoristiriitaan, että onko itseisarvoisempaa olla hengissä ja kärsiä vai kuollut ja säästyä.

Noo, jos abortteja aletaan suorastaan uskonnollisen tiukasti rajoittamaan, niin ne menevät vain maan alle, rajan taakse, yksityisklinikoille. Onneksi silloin sentään syntyy muutama sellaista lasta lisää, joita niiden äiti ei halua ja jolla ei ole taloudellisia tai mielenterveydellisiä resursseja hankkia kallista pimeää aborttia (hyvät vaan tulevalle vauvalle), mutta joku ulkopuolinen kyllä myhäilee tyytyväisenä.

Pekka, sä oot ihan tyhmä. Saat anteeksi.

Pekka Eskimo kirjoitti...

24-viikkoisen kohdalla erottelu menee näin: kohdussa sikiö,saa tappaa. synnytyskanavan läpikulkeneena vauva, ei saa tappaa pidettävä hengissä vaikka koneilla.
sormet ei vauvaa tee. raajatonkin vauva saa syntyessään elää.

Ja eihän vauva synnyttyään ole uhri mainitsemassani hyväksikäytössä, koska ei siitä kärsi, ei saa mielen eikä kehon vammoja. Eli ymmärsit oikein. Abortissa sikiö saa kestäviä vaurioita.

Pekka Eskimo kirjoitti...

"Hoh, samalla logiikalla abortista ei ole mitään haittaa sikiölle, koska se ei koskaan tiedä edes eläneensä."

Ei kukaan kuollut tiedä eläneensä. Toiseksi ei vastasyntynyt oivalla elämistä yhtään paremmin kuin sikiö.

Abortin rajaaminen alle 12-viikkoisiin ei ole uskonnollisen tiukkaa rajoittamista. Ei kaikki mitä uskovaiset inhoaa ole kivaa. Laajamittaiseen maan alle menoon en usko. Ja vaikka ei toivottuja vastasyntyneitäkin joku pimeästi tappaisi niin parempi kuin että sitä tehtäisiin sairaaloissa pyynnöstä.

Kannatan myös heroiinikieltolakia, vaikka maan alle menoa tapahtuu.

Molla kirjoitti...

"Esimerkiksi
Alle 3-kk vauva ei siitä varmaankaan kärsi vaikka isukki otattaisi sen imurefleksillä itseltään suihin. Silti on hyvä, että tämä uhriton rikos yleisen siveellisyyskäsityksen mukaisesti on kielletty."

Ei kärsi, jos isällä on "pieni". Muuten siinä on tietenkin tukehtumisvaara olemassa.

Annikki kirjoitti...

Niin, täytyisi tietysti tapauskohtaisesti mitata isän rakastava penis täyskunnossa ja vauvan suun sisämitta ja varmistaa ilmansaanti.

Sairaita ja loukkaavia asiotahan saa tehdä, jos uhri ei tiedä kärsivänsä. Eihän ne treffiraiskatutkaan tapahtumasta mitään muista, joten eivät kai ne voi siitä vammautuakaan.

Johonkin se juridinen raja on vain vedettävä, eikä se ole muuta kuin sopimuskysymys. Minusta nykykäytäntö on ihan hyvä. Keskosuus ei lapselle ole se ideaalitilanne aloittaa elämä, siinä on paljon ongelmia ja mahdollista vammautumista. Eikä sillä ole abortin kanssa mitään tekemistä, muuta kuin kaikkien tilanteiden pakottaminen samalle viivalle näennäisen selkeyden vuoksi.

Mitä jos ensin vaikka pidettäisiin huolta näistä toivoituista ja jo syntyneistä lapsista (jotka selvästikin ovat vielä monesti heitteillä), ennen kuin aletaan kiekua epätoivottujen raskauksien moraalittomuudesta.

Annikki kirjoitti...

Ja sehän on rajattu alle 12 viikkoon, sen jälkeen tarvitsee painavammat syyt (äidin nuori ikä, lapsi on vakavasti vammainen jne) ja tällöinkin takaraja on 20 viikkoa. 24 viikkoon asti abortoidaan vain vammautuneita sikiöitä.

Ja 12 viikon jälkeen abortti on ainoastaan lääkkeillä käynnistetty synnytys, joka tietysti suorastaan houkuttelee naisia hakeutumaan mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa aborttia tekemään, koska se on - ah - niin helppoa. Sanohan pekka, miten helppoa on synnyttää kuollut sikiö?

Pekka Eskimo kirjoitti...

morkkis iskee näiden kärkevien kirjoitusten jälkeen. Pitäisi kirjoittaa jotain iloista. Tulisi itsekin iloiseksi.

saivartelen saivartelustanne : kyllä vauva osaa hengittää nenän kautta.

”Sairaita ja loukkaavia asiotahan saa tehdä, jos uhri ei tiedä kärsivänsä. Eihän ne treffiraiskatutkaan tapahtumasta mitään muista, joten eivät kai ne voi siitä vammautuakaan.”

Minähän kannatan joistain uhrittomista rikoksista rankaisua, koska teot siveettömiä sairaita kuten esimerkkini.

”äidin nuori ikä, lapsi on vakavasti vammainen jne”
tuo jne on tämä:
” * lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hakijalle huomattava rasitus
* raskaus on alkanut väkisinmakaamisesta,
* äidin tai isän sairaus tms. rajoittaa vakavasti heidän kykyään hoitaa lasta.”

nämä kriteerit eivät minua vakuuta.

En välttämättä vastusta vaikeasti vammaisten keskosten armomurhaa, mutta on hyvä itselleen selvittää, että 24-viikkoisen abortti on käytännössä sama asia melkein. En osaa kuvitella näiden päätösten vaikeutta vanhemmille, enkä niitä pyri vähättelemään. Minä vastustan sitä, kun aborttia vähätellään eikä sen merkitystä suostuta näkemään. Asia ei ole yksinkertainen, eikä pelkästään naista koskeva. Toivoisin myös että avioliitossa miehellä olisi oikeus kuulla ja tulla kuulluksi, vaikka päätös luonnollisesti on naisen.

Annikki kirjoitti...

Siis ei 24-viikkoista saa enää abortoida sosiaalisista syistä. Vain lääketieteellisistä ja/tai sikiön kehityshäiriöön liittyvistä.

20-viikkoistakaan ei enää saa vain sillä, että "enpä viitsinyt/ehtinyt/älynnyt aiemmin". Tähän ei siis kuulu enää kevyehköt sosiaaliset syyt. Abortti on lupa-asiana selkeästi porrastettu.

Sie et oo nyt lukenut edes sitä lainsäädäntöä asiasta. Abortin saa "melko helposti" lääkärin luvalla vain ennen sitä 12 viikon rajaa, jota itsekin toivoit. Eikä se ole helppoa, ei varmasti ole. Se on itseasiassa niin vaikeaa, että ei siinä tarvitsisi enää ulkopuolisten tulla enää sormella osoittelemaan.

Ja isät. Niin, siinä vain on sellainen biologinen tosiasia, että isä ei lasta kanna, eikä synnytä. Ja se reaalinen tosiasia, että isän mahdollisuus keskustella asiasta riippuu ihan näiden kahden ihmisen välisistä suhteista. Joko voi keskustella tai sitten ei. Samalla tavalla mies tai nainen voi evätä muutenkin puolisoltaan lastenhankinnan ihan vain kieltäytymällä. Se on perustavanlaatuinen erimielisyys, mutta ei sitä voi pakottaa. Ei miestä isäksi, eikä naista äidiksi.

Brim kirjoitti...

Heräsinpä hetkeksi sairauteni kourista minäkin...

Eniten minua huolestuttaa tässä se, että otat inspiraatiosi tyypiltä (Panu eli homo diabolicus disturbensis) jota suljetullakin osastolla pidettäisiin eristettynä, ja joka selkeästi kaipaisi ammatti-ihmisen apua (ja joka vielä selkeämmin on totaalisen sairaudentunnoton eikä käsitä sitä itse).

Täytyy kyllä sanoa että komppaan 100% tässä asiassa Annikkia ja kumppaneita.

Molla kirjoitti...

Pekka taitaa nyt jäädä alakynteen omassa kommenttilootassaan. Mutta *saivar saivar* minähän en saivarrellut, vaan olin samaa mieltä siinä, ettei pienelle vauvalle siitä mitään suoranaista haittaa ole (jos se ei tukehdu ja jos sen leuat ei mene sijoiltaan), mutta silti on hyvä, että vauvojen seksuaalinen hvyäksikäyttö on kielletty. Koska vaikka uhri ei siitä kärsisikään, on eettisesti/moraalisesti (en tiedä kumpi on oikea sana) väärin hyväksikäyttää avutonta. Ja siitä pitääkin saada ranhgaistus (jos jää kiinni, en tiedä miten suuri osa vauvojensa imemisrefleksiä väärinkäyttävistä isistä oikeasti jää kiinni...).

Ja se treffiraiskaus (*saivar saivar* varmaan tarkotettiin tässä tiedottoman hyväksikäyttöä, eikä treffiraiskausta, koska treffiraiskausta on vaikea olla huomaamatta) ei ole myöskään sinäänsä uhrin kannalta haitallista, jos uhri ei siitä ikinä tiedä. Ei se voi haitata mitä ei tiedä. Jos jälkeen päin huomaa tulleensa hyväksikäytetyksi, niin se onkin eri asia, ja niin varmaan usein käykin, että alkaa epäillä. Mutta siltikin, vaikka hyväksikäytetty nainen ei tapahtuneesta tulisikaan tietoiseksi, on sekin ihan yhtä väärin ja samoista syistä, kuin vauvan hyväksikäyttö. Ja niiden kieltäminen antaa ihan oikeaa viestiä maailmalle. Että älkää raiskatko ketään, vaikka ne ei suoranaisesti sitä kieltäisikään.

Kirppunen kirjoitti...

"Hoh, samalla logiikalla abortista ei ole mitään haittaa sikiölle, koska se ei koskaan tiedä edes eläneensä."

4-8 viikkoisena, toisen raskauskuukauden alussa alkiolla on mm. aivotoimintaa,huulet,korvat,luusto. 8 viikkoisena jo valmis. Alkio muuttuu sikiöksi ja on jo kipua tunteva!

Jos ei kuitenkaan tiedosta ympärillään tapahtuvaa toimintaa niinkuin me isot, elossa olevat, se tuntee kipua!

Raskauden voi keskeyttää lain nojalla(Suomessa)äidin pyynnöstä,mikäli:(Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239)

1) Kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiin vikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä.
2) Kun hänen tai hänen perheensä elämänolot tai muut olosuhteet huomioonottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus.
3) Kun raskaus alkanut väkisinmakaamisen seurauksena.
4) kun hän raskaaksi tullessaan ei ole täyttänyt 17v tai on täyttänyt 40v tai hän on synnyttänyt 4 jo lasta.
5) kun on syytä otaksua, että lapsi on vajaamielinen tai että lapsella olisi tai kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika.
6) Kun jommankumman tai molempien vanhempien sairaus, häiriintynyt sieluntoiminta tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyä hoitaa lasta.

"En välttämättä vastusta vaikeasti vammaisten keskosten armomurhaa, mutta on hyvä itselleen selvittää, että 24-viikkoisen abortti on käytännössä sama asia melkein."

Mitäköhän miettisit tilanteessa, jossa lapsellasi todettaisiin 23vk6pv ikäisenä vakava geneetinen sairaus eikä elin mahdollisuutta kohdunulkopuolella ole,vaikka täysiaikaisena syntyisikin? Lääkäri vain toteaisi tylysti, että päivä aikaa hakea lupa aborttiin,mikäli haluat ja saman verran aikaa tehdä se. Vaihtoehtona synnyttää lapsi sitten kun se muutoin syntyisi, mutta kuolisi kuitenkin, joko kohtuun tai pian synnyttyään.

Kärkkäästi kommentoin, sillä eräs tuttavani joutui pohtimaan asiaa jokin aika sitten.
Nämä ovat niitä eettisiä kysymyksiä ja asioita, joihin meillä, jotka emme ole koskaan asiaa henk.koht kohdanneet, ei ole varmastikaan sitä yhtä ja oikeaa vastausta, saati, että kaikki olisimme asiasta samaa mieltä. Ja tämä on varmasti aina sellainen keskustelun aihe, joka jakaa yleensä ihmiset.